Lennokkipojasta teolliseksi muotoilijaksi
”Me lähetään käpysotasille!” -ja siellä meni kesäinen päivä juostessa pitkin metsiä, minä ja veljeni sekä lähinaapureiden lapset. Kun päivän riehumiset oli takana, illalla otin kynän ja aloin piirtämään -lentokoneita tottakai! Piirsin ja väritin vanhoja lentokoneita ryhmiteltyinä aina neljä samantyyppistä konetta/A3 kokoinen paperi. Niillä täytin oman nurkkaukseni seinät ja esittelin silmät kirkkaina kavereille ja kyläileville tuttaville ja sukulaisille. Jos ei jaksanut keskittyä piirtämään, aloin askartelemaan kartongista pienoismalleja tai lennokkeja. Se oli jotain ihmeellistä, nähdä oma tekemä ja hienosti viimeistelty lennokki ilmassa, tuulen päällä ratsastaen parhaimmillaan jopa vajaa puoli minuuttia!
Lennokkiharrastuksesta tuli ihan oikea harrastus ollessani n. 14 vuotias. Ostettavat lennokkisarjat olivat kalliita ja harvinaista herkkua, Niinpä aloin hyvin pian suunnittelemaan ja rakentamaan itse alusta alkaen omia lennokkimalleja. Innostus oli suunnaton, kun huomasin itse suunniteltujen olevan parempia ja helpommin rakennettavia kuin ostosarjat. Suurimmat rakentamani olivat siipien kärkiväliltään kahden metrin kokoluokkaa, useimmat perinteisesti balsarimoista ja silkkipaperipäällysteisinä.
Lennokkiharrastus jäi vähitellen pois siirtyessäni ammattiopintoihin rakennuspiirtäjäksi. Monen mutkan kautta ja useiden vuosien jälkeen löysin itseni opiskelemassa metallialan peruskurssia. Peruskurssilla totesin, että hitsaria minusta ei saa tekemälläkään ja suuntauduin CNC-koneistajaksi. Sen jälkeen aloin opiskelemaan työvälinesuunnittelijaksi ja niissä työtehtävissä tein leipätyöni metallialalla ja kouluttautuen myös ohutlevytyön syvävetovetomuottien pariin.
Yleisessä taloustilanteessa tapahtui notkahdus 2007-2008 välissä ja silloinen työni suunnittelutehtävissä tuli päätökseen. Siinä pohtiessani, että vieläkö sitä kerran koulunpenkille… ja sillä kertaa halusin yhdistää hankitun teknisen osaamisen ja läpi elämän mukana kulkeneen luovuuden samaan pakettiin. Aloitin teollisen muotoilun opinnot 2009, jo kypsään 40 vuoden ikään ehtineenä. Opintojen alkamisen jälkeen tunsin voimakkaammin kuin koskaan aiemmin, että nyt olen löytänyt oman paikkani maailmassa. Opintojen aikaan ajauduin mukaan uudentyyppisen moottoriveneen suunnitteluprojektiin, johon haettiin riittävän teknisen osaamisen omaavaa henkilöä, jolla ei ollut aiempaa omakohtaista kokemusta veneistä.
Veneiden parissa meni useampi vuosi, suurimmat yli 20 metrin kokoluokkaa. Kokemusta sain myös ambulanssi- ja viranomaisajoneuvojen suunnittelijana. Kuluneina vuosina aiemmasta kokemuksestani rakennusten ja metallialan eri tehtävien parissa saamani kokemukset olivat todella suuri apu.
Kiinnostus kaikenlaisiin lentäviin härveleihin on kulkenut mukana koko elämän. Niiden rakenteluun en ole palannut, mutta kotoani löytyy pieniä helikoptereita ja droneja ja seuraan ilmailualan kehitystä ja innovaatioita suurella mielenkiinnolla.